Oma tarina
OPINNOT
-Psykologia hoitotyössä,
Kansanlääkintäseura ry 2023
-Liikuntafysiologian perusteet (Liikuntalääketiede), Itä-Suomen yliopisto 2021
-Hevosharrastepalveluiden tuottaminen, Koulutuskeskus Salpaus 2014-2016
-Hevoskasvatus, Ypäjän Hevosopisto 2013-2014
-Työpaikkaohjaajakoulutus, Pirkanmaan ammattiopisto 2011
- Espanjan kieli ja kulttuuri-diplomi, Universidad de Málaga 1994-1995
Alkuvuodesta 2018 aloitin kalevalaisen jäsenkorjauksen opinnot. Jäsenkorjausta lähdin opiskelemaan ajatuksena täydentää osaamistani opetustyössä. Tästä lähtikin sitten avautumaan ihan oma maailmansa. Sain paljon uusia työkaluja opettamiseen ja ilokseni huomasin kuinka hyvin nämä kaksi asiaa tukevat toisiaan. Aika alkumetreiltä kävi myös selväksi, että tästä olisi tulossa minulle toinen ammatti. Elokuussa 2020 Kansanlääkintäseura ry myönsi minulle oikeuden käyttää kalevalainen jäsenkorjaaja-nimikettä. 
Päivitän ja kehitän omaa osaamistani myös alan kursseilla ja luennoilla.
MITÄ LÖYTYY RANSKALAISTEN VIIVOJEN TAKAA?
MITÄ LÖYTYY RANSKALAISTEN VIIVOJEN TAKAA?
Olen Kristiina Suoranta, 46-vuotias kalevalainen jäsenkorjaaja ja hevosalan ammattilainen.
Kiinnostukseni kohteena ovat ihmisen ja hevosen tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) toiminta ja sen toimintaan liittyvien ongelmien ratkaisu. Kalevalaisella jäsenkorjauksella hoidan ihmisiä ja hevosia sekä opetan ratsastajia käyttämään kehoaan paremmin ratkoen istuntaan ja perusratsastukseen liittyviä pulmia. Konseptini on syntynyt palavasta halusta tietää enemmän, eikä tyytyä yleispäteviin neuvoihin. Se on syntynyt myös halusta nähdä ja ymmärtää asioita paremmin sekä hyödyntää oppimaani auttaakseni muitakin oivaltamaan ne samat asiat, jotka mullistivat oman maailmani. Koenkin, että monipuolinen taustani niin opinnoissa kuin työelämässä on antanut minulle ymmärrystä meidän hyvinvointimme peruspilareista: ravitsemuksesta, liikunnasta ja kehonhuollosta.
Kipinä luoda uudenlainen konsepti sai alkunsa, kun pyrin löytämään ratkaisuja liittyen omaan kehonkäyttöön ratsain. Vei yllättävän kauan, ennen kuin sain vastauksia kysymyksiini. Omasta mielestäni kysymykseni koskivat perusasioita kehonkäyttöön liittyen, joten hämmästyin miksi jouduin etsimään vastauksia niin pitkään. Saatuani apua omiin pulmiini syttyi halu jakaa tietoa eteenpäin. Niinpä keräilin lisää tietoa ja kouluttauduin. Ajan kanssa sitten huomasin, kuinka opettaminen olikin vienyt sydämeni aivan tyystin.
Mistä ja miten tämä rakkaus lajia kohtaan sitten saikaan alkunsa ja miten harrastajasta tuli ammattilainen?
Ensimmäistä kertaa istuin hevosen selässä 3-vuotiaana, mutta itse harrastus alkoi ollessani 7-vuotias. 11-vuotiaana sain ensimmäisen hoitohevoseni ja silloin kuvioihin tulivat myös tallityöt. Sinnikkyys palkittiin ja vuonna 1990 ollessani 13-vuotias unelmani omasta hevosesta toteutui.
Vuosia myöhemmin muutin perheeni kanssa Espanjaan ja harrastus muutti luontoaan - jokapäiväiset tallirutiinit vaihtuivat satunnaisiksi maastoretkiksi. Málagassa asuessani pääsin tutustumaan hieman lähemmin paikalliseen kasvatustoimintaan, koska silloisen puolisoni perhe harjoitti pienimuotoista PRE-hevoskasvatusta.
Kiinnostukseni kohteena ovat ihmisen ja hevosen tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) toiminta ja sen toimintaan liittyvien ongelmien ratkaisu. Kalevalaisella jäsenkorjauksella hoidan ihmisiä ja hevosia sekä opetan ratsastajia käyttämään kehoaan paremmin ratkoen istuntaan ja perusratsastukseen liittyviä pulmia. Konseptini on syntynyt palavasta halusta tietää enemmän, eikä tyytyä yleispäteviin neuvoihin. Se on syntynyt myös halusta nähdä ja ymmärtää asioita paremmin sekä hyödyntää oppimaani auttaakseni muitakin oivaltamaan ne samat asiat, jotka mullistivat oman maailmani. Koenkin, että monipuolinen taustani niin opinnoissa kuin työelämässä on antanut minulle ymmärrystä meidän hyvinvointimme peruspilareista: ravitsemuksesta, liikunnasta ja kehonhuollosta.
Kipinä luoda uudenlainen konsepti sai alkunsa, kun pyrin löytämään ratkaisuja liittyen omaan kehonkäyttöön ratsain. Vei yllättävän kauan, ennen kuin sain vastauksia kysymyksiini. Omasta mielestäni kysymykseni koskivat perusasioita kehonkäyttöön liittyen, joten hämmästyin miksi jouduin etsimään vastauksia niin pitkään. Saatuani apua omiin pulmiini syttyi halu jakaa tietoa eteenpäin. Niinpä keräilin lisää tietoa ja kouluttauduin. Ajan kanssa sitten huomasin, kuinka opettaminen olikin vienyt sydämeni aivan tyystin.
Mistä ja miten tämä rakkaus lajia kohtaan sitten saikaan alkunsa ja miten harrastajasta tuli ammattilainen?
Ensimmäistä kertaa istuin hevosen selässä 3-vuotiaana, mutta itse harrastus alkoi ollessani 7-vuotias. 11-vuotiaana sain ensimmäisen hoitohevoseni ja silloin kuvioihin tulivat myös tallityöt. Sinnikkyys palkittiin ja vuonna 1990 ollessani 13-vuotias unelmani omasta hevosesta toteutui.
Vuosia myöhemmin muutin perheeni kanssa Espanjaan ja harrastus muutti luontoaan - jokapäiväiset tallirutiinit vaihtuivat satunnaisiksi maastoretkiksi. Málagassa asuessani pääsin tutustumaan hieman lähemmin paikalliseen kasvatustoimintaan, koska silloisen puolisoni perhe harjoitti pienimuotoista PRE-hevoskasvatusta.
Työurani aloitin ravitsemuksen parissa
perheyrityksessämme Espanjassa. Toimintamme perustana olivat alusta alkaen itse tehty ruoka ja laadukkaat
raaka-aineet, jotka hankimme paikallisilta tuottajilta. Onkin ihan mahtavaa,
että meidät muistetaan edelleen tästä, vaikka olemme siirtyneet muihin
tehtäviin jo yli 10 vuotta sitten.
Takaisin Suomeen palasin vuonna 2008 ja pikkuhiljaa hevoset alkoivat täyttää arkeani uudelleen.
Vuosi 2012 oli suurten muutosten vuosi. Vietin kaiken vapaa-aikani tallilla ja silloin ajatus ammatinvaihdosta oli selkeämpi kuin koskaan. Lisää rohkeutta lähteä opiskelemaan antoi vuonna 2011 suorittamani työpaikkaohjaajakoulutus, josta sain erinomaista palautetta. Tämän koulutuksen myötä minulle tulivat tutuiksi miten opiskelijan työssäoppimista suunnitellaan sekä ohjataan ja miten annetaan palautetta osaamisen kehittymisessä. Tärkeässä roolissa on myös opiskelijan osaamisen eli näyttöjen arviointi. Uskon vahvasti, että tämä on tehnyt myös oman kehityksen arvioinnista paljon helpompaa.
Takaisin Suomeen palasin vuonna 2008 ja pikkuhiljaa hevoset alkoivat täyttää arkeani uudelleen.
Ja sitten haaveista tuli totta. Myin silloisen lounasravintolani ja aloitin työt
hevoslomittajana. Muutama kuukausi tämän jälkeen siirryin Rauhamäen
ratsutilalle töihin oppisopimuksella. Tietopuoliset opinnot suoritin
Ypäjän Hevosopistolla hevosjalostusta ja kasvatusta opiskellen.
Ressu Sellman-Rauhamäki mullisti käsitykseni sekä ratsastuksesta että hevosten käsittelystä. Olin aina ajatellut, että jotain tästä omasta tekemisestä puuttuu. Olin tähän asti kuitenkin käynyt ratsastamassa monien eri opettajien tunneilla, mutta en vain saanut vastauksia kysymyksiini. Tiesin ja tunsin, että jotain tässä pitäisi muuttua, mutta en tiennyt mitä. Vihdoin kysymyksiin tuli vastauksia ja seuraavat 2 vuotta kuluivatkin perehtyen hyvän istunnan ja perusratsastuksen saloihin.
Minua oli aina kiehtonut ajatus saada tehdä töitä varsojen ja nuorten hevosten kanssa. Rauhamäellä pääsin toteuttamaan toiveeni myös tällä saralla. On todella hienoa, että sain olla mukana jokaisessa eri koulutusvaiheessa. Tie varsasta asiakaskäyttöön on pitkä, mutta niin mielenkiintoinen ja palkitseva!
Syksyllä 2014 oli jälleen aika puntaroida omia tavoitteita. Ajan mittaan olin nimittäin huomannut, kuinka mieluisaa minulle oli tullut opettamisesta. Opettaminen tuli elämääni itseasiassa vähän kuin varkain ja pikkuhiljaa se vei sydämeni aivan tyystin. On todella hienoa nähdä, kun palat alkavat loksahdella paikoilleen. Minulle parasta palautetta on nähdä iloinen oppilas ja tyytyväinen, motivoitunut hevonen. Nyt, kun mietin omaa historiaani ratsastajana minun pitää olla oikeastaan kiitollinen siitä, että olen kohdannut erilaisia haasteita oman ratsastustaitoni kehittämisessä. Tällä tavoin tiedän minkälaisia haasteita oppilas voi kohdata (ja miltä se tuntuu) ja kuinka voin häntä auttaa. Syksyllä 2014 jatkoin opintojani Koulutuskeskus Salpauksessa harrasteohjaaja-linjalla.
Korrin Tallilla aloitin työt maaliskuussa 2015. Työnkuvaani kuuluivat yhä enemmän opetus ja ratsutukset. Samoihin aikoihin aloin valmentautumaan myös koulu- ja esteratsastuksen merkeissä Virpi Lepolan opissa. Kesäkuussa 2016 valmistuin hevostalouden opinnoistani osaamisalana hevosharrastepalveluiden tuottaminen ja hevosurheilun lajeissa toimiminen. Erityistä kiitosta ja kehuja sain opettajiltani ja näyttöjen arvioitsijoilta hyvistä perusratsastustaidoistani sekä ammattimaisesta, hyvin suunnitellusta ja toteutetusta ratsastuksen opetuksesta.
Ressu Sellman-Rauhamäki mullisti käsitykseni sekä ratsastuksesta että hevosten käsittelystä. Olin aina ajatellut, että jotain tästä omasta tekemisestä puuttuu. Olin tähän asti kuitenkin käynyt ratsastamassa monien eri opettajien tunneilla, mutta en vain saanut vastauksia kysymyksiini. Tiesin ja tunsin, että jotain tässä pitäisi muuttua, mutta en tiennyt mitä. Vihdoin kysymyksiin tuli vastauksia ja seuraavat 2 vuotta kuluivatkin perehtyen hyvän istunnan ja perusratsastuksen saloihin.
Minua oli aina kiehtonut ajatus saada tehdä töitä varsojen ja nuorten hevosten kanssa. Rauhamäellä pääsin toteuttamaan toiveeni myös tällä saralla. On todella hienoa, että sain olla mukana jokaisessa eri koulutusvaiheessa. Tie varsasta asiakaskäyttöön on pitkä, mutta niin mielenkiintoinen ja palkitseva!
 |
| 4-v Avalonin Tulppaana, Rauhamäen ratsutila 2014 |
Syksyllä 2014 oli jälleen aika puntaroida omia tavoitteita. Ajan mittaan olin nimittäin huomannut, kuinka mieluisaa minulle oli tullut opettamisesta. Opettaminen tuli elämääni itseasiassa vähän kuin varkain ja pikkuhiljaa se vei sydämeni aivan tyystin. On todella hienoa nähdä, kun palat alkavat loksahdella paikoilleen. Minulle parasta palautetta on nähdä iloinen oppilas ja tyytyväinen, motivoitunut hevonen. Nyt, kun mietin omaa historiaani ratsastajana minun pitää olla oikeastaan kiitollinen siitä, että olen kohdannut erilaisia haasteita oman ratsastustaitoni kehittämisessä. Tällä tavoin tiedän minkälaisia haasteita oppilas voi kohdata (ja miltä se tuntuu) ja kuinka voin häntä auttaa. Syksyllä 2014 jatkoin opintojani Koulutuskeskus Salpauksessa harrasteohjaaja-linjalla.
Korrin Tallilla aloitin työt maaliskuussa 2015. Työnkuvaani kuuluivat yhä enemmän opetus ja ratsutukset. Samoihin aikoihin aloin valmentautumaan myös koulu- ja esteratsastuksen merkeissä Virpi Lepolan opissa. Kesäkuussa 2016 valmistuin hevostalouden opinnoistani osaamisalana hevosharrastepalveluiden tuottaminen ja hevosurheilun lajeissa toimiminen. Erityistä kiitosta ja kehuja sain opettajiltani ja näyttöjen arvioitsijoilta hyvistä perusratsastustaidoistani sekä ammattimaisesta, hyvin suunnitellusta ja toteutetusta ratsastuksen opetuksesta.
Tallivastaavan roolissa työskentelin Korrilla vuosina 2016-2017. Tämä ajanjakso sisälsikin monenlaisia eri työtehtäviä, mutta valmistumiseni jälkeen päätyöni hevosalalla on ollut kuitenkin opetuksen parissa. Marraskuusta 2017 alkaen aloin toteuttamaan opetustyötäni yrittäjänä.
 |
| 5-v. Suncatcher Lev, Korrin Talli 2017 |
Alkuvuodesta 2018 aloitin kalevalaisen jäsenkorjauksen opinnot. Jäsenkorjausta lähdin opiskelemaan ajatuksena täydentää osaamistani opetustyössä. Tästä lähtikin sitten avautumaan ihan oma maailmansa. Sain paljon uusia työkaluja opettamiseen ja ilokseni huomasin kuinka hyvin nämä kaksi asiaa tukevat toisiaan. Aika alkumetreiltä kävi myös selväksi, että tästä olisi tulossa minulle toinen ammatti. Elokuussa 2020 Kansanlääkintäseura ry myönsi minulle oikeuden käyttää kalevalainen jäsenkorjaaja-nimikettä.
Vuonna 2021 kalevalaisesta jäsenkorjauksesta tuli päätyöni. Aloin tekemään jäsenkorjaushoitoja myös hevosille. Opit hevosten hoitamiseen sain kalevalaisen jäsenkorjauksen opettajaltani Juhalta. Samana vuonna kävin myös täydennyskoulutuksen raskaana olevien ja vauvojen hoitamisesta kalevalaisella jäsenkorjauksella.
Jälleen kerran huomasin, että ei se tiedonjano ollut opintojen myötä sammunut vaan päinvastoin. Oli siis aika toteuttaa haaveet myös liikuntalääketieteen opinnoista. Liikuntalääketiede joka myös terveysliikuntana tunnetaan käsittelee ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa aina solutasolle asti. Tämä tieteenala tutkii kehossa tapahtuvia välittömiä ja pitkäaikaisia muutoksia niin liikunnan kuin liikkumattomuudenkin seurauksena. Keskeisessä osiossa ovat myös ravinnon ja terveyden väliset yhteydet. Opintojen tavoitteena on siis tuottaa asiantuntijataitoja, joita tarvitaan mm. liikunta- ja terveysaloilla.
Tähänastisesta matkasta kiitän Ressua ja Virpiä heidän opeistaan, Korrin Tallia niistä kaikista mahtavista asioista, joita sain työni puolesta siellä toteuttaa sekä monia ammattilaisia, joilta olen saanut uusia näkökulmia sekä työkaluja omaan ratsastamiseen, opettamiseen ja kehonhuoltoon. Kiitos Tiia Järvinen, Aira Toivola, Arto Vähätalo ja Equstomin henkilökunta sekä kalevalaisen jäsenkorjauksen opettajani mestarit Juha Säpsä ja Piia Koivunen.
Kiitos myös kaikille oppilailleni sekä niille kaikille hevosille, joiden kanssa minulla on ollut kunnia oppia ja opettaa.
Tähänastisesta matkasta kiitän Ressua ja Virpiä heidän opeistaan, Korrin Tallia niistä kaikista mahtavista asioista, joita sain työni puolesta siellä toteuttaa sekä monia ammattilaisia, joilta olen saanut uusia näkökulmia sekä työkaluja omaan ratsastamiseen, opettamiseen ja kehonhuoltoon. Kiitos Tiia Järvinen, Aira Toivola, Arto Vähätalo ja Equstomin henkilökunta sekä kalevalaisen jäsenkorjauksen opettajani mestarit Juha Säpsä ja Piia Koivunen.
Kiitos myös kaikille oppilailleni sekä niille kaikille hevosille, joiden kanssa minulla on ollut kunnia oppia ja opettaa.
Kommentit
Lähetä kommentti