Suurennuslasin alla: kuolainten sopivuus

Tietoisuus asioista kasvaa ja hyvä niin. Viime aikoina katseet ovat kääntyneet kuolaimiin (tämä postaus ei ole kuolaimet vs. kuolaimeton pohdintaa) lehtien otsikoidessa mm. "Suun vauriot hevosilla yleisiä" (MT) ja "Hevosurheilu ei halua luopua kipua aiheuttavista kuolaimista" (HS)

Kuolainten käytön historiaa löytyy jo vuosituhansien ajalta. Tästä huolimatta niiden vaikutusta hevosten hyvinvointiin on tutkittu aika vähän. Kuolaimista käytävä keskustelu käynnistyi, kun Savon eläinsairaalassa työskentelevä eläinlääkäri Mirjami Miettinen teki lisensiaatintyönsä tutkimuksesta kuolainten ja turpahihnan vaikutuksesta ratsuhevosten suihin. Miettisen luennon inspiroimana aloin opiskelemaan asiaa, jotta voisin myös omalta osaltani kantaa korteni kekoon - hevosten suun hyvinvoinnin puolesta.





KUOLAINTEN SOVITUS HEVOSELLE -miksi se on niin tärkeää?
Hevosen suussa ei ole anatomista tilaa kuolaimelle, vaan kuolain vie aina tilaa kieleltä. Jokaisella hevosella on yksilölliset anatomiset suun mittasuhteet, joten tämä vaikuttaa kuolaimen mittasuhteisiin. Epäsopiva kuolain voi aiheuttaa epämukavuutta ja kipua. Yleisimmät kuolainten aiheuttamat vauriot ovat haavaumat suupielissä ja kulumat poskihampaissa.

Tutkimusten tulokset ovat kumonneet myös pitkään vallassa olevat oletukset kuolaimista. Hippoksen tutkimuksessa huomattiin, että esimerkiksi kaksiosainen nivelkuolain aiheuttikin vähemmän vaurioita kuin hevosystävällisenä pidetty suora kuolain. Teoria poskihihnojen kireydestä sai yhtälailla "kyytiä". Aikaisemmin poskihihnat on säädetty niin, että suupieleen tulee 2 ryppyä. Tutkimukset kuitenkin osoittivat, että tämän 2 rypyn saavuttamiseksi yhden hevosen suupieltä venytettiin 2 cm ja toisen jopa 7 cm. On sanomattakin selvää, että 7 cm on aika paljon enemmän painetta kuin 2 cm.

PITUUS JA PAKSUUS. Liian pitkä kuolain liikkuu liikaa sivusuunnassa, jolloin kuolain nipistää tai voi aiheuttaa painepisteitä hammasloman pinnalle. Ohjia kiristettäessä kuolain voi painua hammaslomaan tai ensimmäisiin poskihampaisiin. Kuolaimen paksuuteen taas vaikuttaa ala- ja yläleuan välinen etäisyys sekä kielen paksuus. Paksua kuolainta on pidetty lempeämpänä vaihtoehtona. "Meidät on hyvin opetettu siihen, että paksu kuolain on aina hevosen suun kannalta parempi." - toteaa Miettinen. Mutta jos kuolain ei mahdu suuhun (luiset rakenteet rajoittavat tilaa), on kieli ainut joka pystyy antamaan myöten. Silloin kielen verenkierto häiriintyy ja suu turtuu. Pahin mahdollinen yhdistelmä tämän kanssa on liian kireä turpahihna.

MINNE PAINE KOHDISTUU? Kuolainta valitessa täytyy ottaa huomioon edellä mainitut mittasuhteet. Olisi hyvä tarkastaa myös hevosen alaleukaluun leveys, varsinkin jos kuolaimeksi halutaan 3-pala. Tällaisessa kuolaimessa keskiosan muoto ja pituus vaihtelevat. Tarkastamalla leveydet vältytään tilanteelta, jossa painepisteet tulisivat juurikin näiden luisten harjanteiden päälle. Huomioi, että kielellä on elastinen ja paksu rakenne joka toimii iskunvaimentimena. Luisella pinnalla puolestaan on limakalvoa vain 2-3mm eli ei iskunvaimennusta. Kielen osalta kannattaa myös katsoa leveys - peittääkö se luisen hammasloman pinnan?





TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN. Jottei tekstistä tulisi liian raskasta luettavaa, kerron teille miten asia toimi käytännössä. Kävin nimittäin tällä viikolla mittaamassa entisen työnantajani ja ystäväni Ressun hevosen (Pikku Myy) suun. Pikku Myyllä on ollut käytössään kolmipalakuolain kokoa 14,5 lyhyellä ja pyöreähköllä keskiosalla. Myyn turpa on varustettu paksuilla pusuhuulilla (tyypillistä kylmäveriroduilla), joten pelkkä silmämääräinen suun leveyden arvionti on vaikeaa - suu näyttää isommalta mitä se todellisuudessa on.

1. Ensimmäisenä mittasin suun leveyden, joka oli 13 cm. Tämän perusteella voisi siis päätellä, että kokoa pienempi kuolain (13,5) olisi sopivampi. Varastosta löytyikin juuri tämän kokoinen 3-palakuolain.

2. Alaleuan hammaslomasta saadun mitan perusteella (4cm) olisi kuitenkin suotavaa, ettei kuolaimen keskiosa olisi kovin pitkä. Liian pitkä keskiosa veisi painepisteet luisten harjanteiden päälle. Onneksi Myyllä näyttäisi olevan leveä kieli, joka peittää harjanteet. Vertasimme vielä mittaustuloksia ja muottiin painettujen kuolainten jättämiä jälkiä.

3. Ylä- ja alaleuan välinen etäisyys sekä kielen paksuus näyttäisi olevan hyvin balanssissa kuolaimen paksuuden kanssa. Mittaus leukojen etäisyydestä jäi kuitenkin silmämääräiseksi, sillä tässä kohtaa suu ei pysynyt kiinni. Palaamme kuitenkin asiaan Myyn osalta piakkoin, sillä vuotuinen hampaiden tarkistus on juuri edessä. Riippuen hevosesta  jotkut mitat voidaan saada paremmin/tarkemmin rauhoitettuna ja/tai suun avaajan kanssa.

4. Lopuksi säädimme poskihihnoja hieman löysemmälle, sillä nyt kuolaimen ollessa lyhempi hihnat kiristyivät.

Jäikö asia askarruttamaan? Otappa sitten hihasta kiinni ja kysy lisää. Myös kaikki te, jotka käytte opetuksessani omilla hevosillanne - nyt on mahdollisuus tarkistuttaa oman hevosen kuolainten sopivuus. Tästä lähtien mittausvälineet kulkevat aina mukana  =)



Kommentit

Suositut tekstit