Matematiikkaa & putkinäköä
FAQ - eli usein kysyttyihin kysymyksiin kuuluu ehdottomasti tämä "mitä sinä edustat?" Tällä kysymyksellä halutaan tietenkin jokin nimi sille asialle, mitä tehdään ja mitä edustetaan.
Itse 80-luvulla harrastuksen aloittaneena olen siis alun perin tämän nk. saksalaisen koulukunnan kasvatti. Oi ja voi niitä aikoja..."kantapäät alas, selkä suoraan, näytä sille kuka määrää" ja mitä kaikkia muita "ihanuuksia" sitä silloin saikaan kuulla - ja tietystihän me kaikki näitä tiukkoja käskyjä tottelimme mukisematta. Jos ja kun sattui tulemaan sellainen kerta, ettei opettaja sanonut sinulle yhtikäs mitään koko tunnin aikana, tämä tulkittiin niin, että silloin oltiin onnistuttu. Kehut/kannustaminen taisivat olla myös aika harvinaista herkkua. Ja kehuilla nyt ylipäänsä tarkoitan ihan simppeliä "hyvä" tai "tätä minä tarkoitin". Ensimmäinen ajatus ei todellakaan ollut kyseenalaistaa ja tietynlainen pelko opettajaa kohtaan oli normaalia. Minä siis toivoin, ettei opettaja sanoisi minulle yhtään mitään tunnin aikana (!) Tyytyväisenä jatkoin kuitenkin harrastustani, kunnes sen oman hevosen hankinta tuli ajankohtaiseksi.
Ensimmäinen ponini Topias olikin oletettua haastavampi tapaus. Onneksi satuin löytämään hyvän tallipaikan hyvän tallinpitäjän luota. Häneltä sain paljon apua Topiaksen kanssa ja ensimmäistä kertaa sain nähdä, että asioita voi tehdä eri tavoin. Nämä olivat siis ensi askeleeni projektien parissa ja samalla syttyi kipinä oppia lisää jostain vaihtoehtoisesta vrt. siihenastiset ratsastuskoulun opit.
Vuosien mittaan olen päässyt tutustumaan eri metodeihin ja tapoihin tehdä asioita. Kun löytää jotain oikein mieluista ja itselleen sopivan oloista, helposti käy niin, että sulkee kaiken muun pois. Tunteita herättävästä lajista kun on kyse, niin helposti joudutaan jopa tietynlaisen fanaattisuuden äärelle. Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä tämän kerron. Tiedän myös, etten ole ainoa, jolle näin on joskus meinannut käydä. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos vannoo vain jonkun tietyn asian nimeen ja pitää kaikkia muita vaihtoehtoja huonoina, sulkee pois monta mahdollisuutta oppia. Tätä ilmiötä voisi kutsua myös putkinäöksi - kuinka paljosta me silloin jäämmekään paitsi?
4+5=9
Ratsastuksen ja hevosten käsittelyn taito on kuin työkalupakki. Sama pätee opetukseen. Sinne pitäisi mahtua paljon erilaisia ja erikokoisia työkaluja. Ratsastajan on hyvä tietää, että hevoset toimivat eri tavoin. Mm. hevosen ikä, koulutusaste, rakenne ja tietysti sen luonne vaikuttavat ratsastettavuuteen. Opetuksessa opettajan pitää ottaa huomioon samankaltaiset seikat myös ratsastajan osalta. Sitten tietenkin jokainen ratsastaja ja hevonen ovat ihan oma yhtälönsä. Näin kun asiaa miettii niin eikö olekin hyvä, että niitä työkaluja löytyy useampikin?
Nykyään on tarjolla hyvin paljon vaihtoehtoja jos vertaamme esimerkiksi 80-luvun "menoon". Nyt saattaakin muodostua jopa ongelmaksi asti se, että ei tiedä mitä valita - runsaudenpula? Tähän neuvoisin sitä oman kehon ja hevosen kuuntelemista. Miltä tuntuu omassa kropassa? Miten hevonen reagoi muutoksiin? Jos se toimii hyvin - omassa kropassa tuntuu hyvältä ja hevonen reagoi toivotulla tavalla, silloin se mitä ilmeisimmin on juuri se sinulle ja hevosellesi sopiva asia. Jos taas puolestaan asiat tuntuvat huonoilta kerta toisensa jälkeen, silloin todennäköisesti kannattaa vaihtaa taktiikkaa.
Tähän lopuksi se vastaus alun kysymykseen. Mitä edustan? - En halua edustaa mitään tiettyä tyyliä tai metodia. En ole karski "tosiridaaja" enkä myöskään "kukkahattutäti". Jos minun pitäisi jotenkin edustamani asia pukea sanoiksi, voisin sanoa olevani hyvän perusratsastuksen ja luontaisten hevosmiestaitojen kannattaja.
Itse 80-luvulla harrastuksen aloittaneena olen siis alun perin tämän nk. saksalaisen koulukunnan kasvatti. Oi ja voi niitä aikoja..."kantapäät alas, selkä suoraan, näytä sille kuka määrää" ja mitä kaikkia muita "ihanuuksia" sitä silloin saikaan kuulla - ja tietystihän me kaikki näitä tiukkoja käskyjä tottelimme mukisematta. Jos ja kun sattui tulemaan sellainen kerta, ettei opettaja sanonut sinulle yhtikäs mitään koko tunnin aikana, tämä tulkittiin niin, että silloin oltiin onnistuttu. Kehut/kannustaminen taisivat olla myös aika harvinaista herkkua. Ja kehuilla nyt ylipäänsä tarkoitan ihan simppeliä "hyvä" tai "tätä minä tarkoitin". Ensimmäinen ajatus ei todellakaan ollut kyseenalaistaa ja tietynlainen pelko opettajaa kohtaan oli normaalia. Minä siis toivoin, ettei opettaja sanoisi minulle yhtään mitään tunnin aikana (!) Tyytyväisenä jatkoin kuitenkin harrastustani, kunnes sen oman hevosen hankinta tuli ajankohtaiseksi.
Ensimmäinen ponini Topias olikin oletettua haastavampi tapaus. Onneksi satuin löytämään hyvän tallipaikan hyvän tallinpitäjän luota. Häneltä sain paljon apua Topiaksen kanssa ja ensimmäistä kertaa sain nähdä, että asioita voi tehdä eri tavoin. Nämä olivat siis ensi askeleeni projektien parissa ja samalla syttyi kipinä oppia lisää jostain vaihtoehtoisesta vrt. siihenastiset ratsastuskoulun opit.
Vuosien mittaan olen päässyt tutustumaan eri metodeihin ja tapoihin tehdä asioita. Kun löytää jotain oikein mieluista ja itselleen sopivan oloista, helposti käy niin, että sulkee kaiken muun pois. Tunteita herättävästä lajista kun on kyse, niin helposti joudutaan jopa tietynlaisen fanaattisuuden äärelle. Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä tämän kerron. Tiedän myös, etten ole ainoa, jolle näin on joskus meinannut käydä. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos vannoo vain jonkun tietyn asian nimeen ja pitää kaikkia muita vaihtoehtoja huonoina, sulkee pois monta mahdollisuutta oppia. Tätä ilmiötä voisi kutsua myös putkinäöksi - kuinka paljosta me silloin jäämmekään paitsi?
 |
| Mitä kaikkea jää ulkopuolelle? |
4+5=9
3x3=9
Johan sen meille matematiikkakin kertoo. Ei ole vain yhtä tapaa päästä tiettyyn tulokseen ja siksi kannattaakin pitää silmät auki. Kysyä asioista, miten ja miksi. Tutkia ja kyseenalaistaa. Toki se kynnys kyseenalaistaa madaltuu myös kokemuksen karttuessa. Jos jotain voin neuvoa, niin kehottaisin suhtautumaan varauksella siihen, että opettaja kehuu sitä omaa metodiaan ainoaksi toimivaksi ja samaan hengenvetoon haukkuu kaiken muun hänen linjastaan poikkeavan. Ei näin.
Nykyään on tarjolla hyvin paljon vaihtoehtoja jos vertaamme esimerkiksi 80-luvun "menoon". Nyt saattaakin muodostua jopa ongelmaksi asti se, että ei tiedä mitä valita - runsaudenpula? Tähän neuvoisin sitä oman kehon ja hevosen kuuntelemista. Miltä tuntuu omassa kropassa? Miten hevonen reagoi muutoksiin? Jos se toimii hyvin - omassa kropassa tuntuu hyvältä ja hevonen reagoi toivotulla tavalla, silloin se mitä ilmeisimmin on juuri se sinulle ja hevosellesi sopiva asia. Jos taas puolestaan asiat tuntuvat huonoilta kerta toisensa jälkeen, silloin todennäköisesti kannattaa vaihtaa taktiikkaa.
Tähän lopuksi se vastaus alun kysymykseen. Mitä edustan? - En halua edustaa mitään tiettyä tyyliä tai metodia. En ole karski "tosiridaaja" enkä myöskään "kukkahattutäti". Jos minun pitäisi jotenkin edustamani asia pukea sanoiksi, voisin sanoa olevani hyvän perusratsastuksen ja luontaisten hevosmiestaitojen kannattaja.
Kommentit
Lähetä kommentti